Käynnissä oleva työmarkkinoiden neuvottelukierros on näyttänyt monen silmissä erikoiselta. Työelämän sanotaan olevan murroksessa, mutta neuvotteluissa riidellään 24 työtunnista. Tämäkö on suomalaisen työelämän suurin haaste?
Teknisesti ottaen neuvotteluasetelma on toki mitä perinteisin. Työnantajat haluavat enemmän työtä samalla rahalla tai – kääntäen – maksaa vähemmän palkkaa per työtunti. Työntekijöiden tahto on tietysti päinvastainen.
Laajemmassa yhteiskunnallisessa kuvassa kiistan voi kuitenkin nähdä myös mielenkiintoisempana. Asetelman voi tiivistää näin: työehtoneuvotteluissa on nyt uusi ja vanha maailma vastakkain.
Pidennettyyn työaikaan takertuminen on vanhan maailman strategia. Kun työnantajapuoli on halunnut halventaa kalliiksi väittämäänsä suomalaista työtä tai – ehkä oikeasti – lisätä omistajille päätyvää osuutta työn tuloksista, se on vaatinut enemmän samaa työtä samalla vanhalla hinnalla.
Työnantajien pyrkimyksissä ei selvästikään ole kyse yksittäisten yritysten tai alojen työvoiman tarpeesta tai menestyksestä, vaan työnantajapuolen koordinoidusta strategiasta. Muuhun viittaavista ylevistä puheista riippumatta näyttää olevan niin, että suomalaisen elinkeinoelämän mielestä Suomi menestyy ennen muuta pitkillä työajoilla ja halvalla työllä.
Työnantajapuolen sitkeyttä pitää kiinni vanhan maailman strategiastaan saattaa selittää myös vaikeus luopua työnantajamyönteisen oikeistohallituksen ajasta. Juha Sipilän hallitushan halusi työntekijöitä painostaessaan nimenomaan pidentää työaikaa ja halventaa työtä. Sipilän hallituskaudella vanhan maailman strategiaa edusti johdonmukaisesti sekin, että investointeja koulutukseen ja tutkimukseen leikattiin voimakkaasti.
Antti Rinteen ja Sanna Marinin hallitusten lähtökohdat ovat olleet toisenlaiset. Työntekijöitä ei ole painostettu työehtojen heikennyksiin, ja tulipa Marin jo kansainvälisesti tunnetuksi aikaisemmista työajan lyhentämistä koskeneista pohdinnoistaan. Hallitus on myös päättänyt panostaa osaamiseen ja työtä luoviin kestävän kehityksen investointeihin.
Kun kiista 24 työtunnista nähdään tässä kokonaisuudessa, kyse ei olekaan mitättömästä pikkuasiasta. Työmarkkinoilla on nyt uusi ja vanha maailma vastakkain. Onneksi juuri nyt näyttää siltä, että ratkaisut kallistuvat varovasti uuden maailman suuntaan.
Kirjoittaja on SAK:n kansainvälisten asioiden päällikkö.