Pandemian aika on nostanut etenkin virtuaalisen teknologian entistä merkittävämmäksi osaksi elämäämme. Aina ei kuitenkaan muisteta, että maailmaa mullistavalla teknologian kehityksellä on myös varjopuolensa.
Yksi ihmiskuntaa koskettavista huolenaiheista liittyy tappajarobotteihin eli täysin autonomisiin asejärjestelmiin, jotka kykenevät itsenäiseen päätöksentekoon ja toimintaan. Jos annamme niille vallan hyökätä valitsemaansa kohteeseen ilman ihmisen väliintuloa, siirrämme päätöksen tappavan voiman käytöstä ihmiseltä koneelle.
Haastattelin Rutger Bregmania kaksi vuotta sitten. Hän oli kirjoittanut kirjan utopioista – oikeastaan sosiaaliturvan uudistamisesta, perustulosta. Kun ihmisiin luottaa, tapahtuu hyviä asioita. Sen hän osoitti hyvin vakuuttavasti. Mielessäni on keskustelustamme erityisesti hänen toteamuksensa, joka sopisi hyvin aikamme mietelauseeksi: utopioiden merkitys on erityisesti siinä, etteivät ne tarjoa vastauksia, mutta esittävät oikeita kysymyksiä.
Ytimessä 3/2020 katsellaan Eurooppaa ja maailmaa yhdessä ja erikseen. Timo Miettinen pohtii Arja Alhon kanssa EU:n menneisyyttä ja tulevaisuutta sekä eri perinteiden yhteensovittamista Euroopassa, mitä käsitellään myös Aurora Lemman katsauksessa maanosan monimuotoiseen historiaan. Saara Paatero tarkastelee koulujen EU-opetusta ja Eero Suoranta selvittää unionin ja Kiinan suhteiden kiemuroita. Kinga Polynczuk-Aleniuksen aiheena on puolestaan vastakkainasettelu ja demokraattisen mielikuvituksen puute Puolassa, kun taas Liban Sheikh kysyy, onko antirasismin aika koittanut myös Euroopassa.
